Taukoilua

"Olet ollut hetken poissa. Mitä kuuluu?"

Nyt kun on tullut hiljainen vaihe niin blogailuun kuin kaikkeen muuhunkin, ei auta kuin ponnistaa uudelleen tältä hienosti nollatulta pohjalta, (kohti vehreämpiä yläilmoja...)

Joskus tauko tekee hyvää, eipä sen suhteen kannata lannistua:

"Eteenpäin, sanoi mummo lumessa" eikö niin?

"Mites eväät?"

Useampi kuukausi on mennyt luomulla, mutta aikalailla ainut vihreä piristys on ollut smoothiessa käytössä ollut ohranorasjauhe, ja chlorella-leväjauhe. Onhan sekin parempi kuin ei mitään.  Nokkosetkin ovat tältä erää jääneet pakkaseen paleltumaan. Siispä ohjelmassa tällä viikolla joko nokkosmuhennosta tai keittoa. :)

Muuten smoothiet ovat pitäneet enemmänkin kuin hengissä, jopa pääpiirteittäin terveinä.

Tässäpä teille upea smoothieohje, jos et ole vielä testannut niin olethan avoin ja kokeilet seuraavaa reseptiä:

Solero-Smoothie

20-30kpl Mansikoita
2-3 desiä Mustikoita/ Variksenmarjoja
Kaksi banaania
Superjauheita (jos on, esim ashwagandha, ohranoras, chlorella, carob...)
Vähän mausteita (kaneli, inkivääri jne...)
Vettä

Laita ensin tehosekoittimeen  2 x viipaloitu banaani ja vähän vettä. Lisää marjat pienissä erissä ja sekoita koko satsi hyrskyn myrskyn.
Lisää lopuksi jauheet ja mausteet ja sekoita. Pyri saamaan mahdollisimman kuohkea koostumus.

Vola! On varmasti hyvää. Variksenmarjat toimivat loistavasti mansikoiden seassa. Lisämakeutusta ei tarvi, banaanit pitävät makeutuspuolesta  huolen.

"Entä hiukset?"

Satuitkin kysymään. Hiustenhoidossa sattui traaginen virhe kun innostuin sotkemaan hiuksiin hunajaa (kirjaimellisesti outo "päähänpisto"), ja hunaja vaalensi ja kärtsäsi hiuksia sitten kivasti. Mukavaa on sitten ollut itselle naureskellessa. Tästäkin otimme opiksi ja käänsimme negatiivisen ovelasti plussan puolelle. Sehän tässä on ollut useamman kuukauden ajan se perimmäinen tarkoitus.

Suosittelen teekokeiluja hiuksiin, tuntuvat piristävän hyvin, ja jos on kuusenkerkkää tai nokkosta siihen kaveriksi niin sopii kyllä erinomaisesti. Suosittelen myös jättämään ne perus höpöhöpö myrkkyshampoot pois kokonaan, hoitoainettakaan ei mainostelusta huolimatta tarvi välttämättä ollenkaan.

Hennaa en ole vielä hiuksiin kokeillut, mutta voisin suositella asiasta kiinnostuneille hiusluomuilijan pitämää erikoisblogia, josta aion itsekin lähiaikoina lisätietoutta ammentaa:

-Hiusluomuilijan pitämä erikoisblogi -

"Pitenevät pimeän hahmot. Tummuvat varjojen virrat. 

Miten lisätä vihreää myös syksyllä?"

Tässäpä hyvä kysymys, johon on jo vastauksetkin mielessä. Kas, kun tässä itseäni haastattelen:

1.Mielen vihreää lisätään d-vitamiinin voimin -> iHerb
2.Miettimällä jotain vihreää...näkemällä jotain vihreää tai luomalla jotain vihreää!
3.Kasvattamalla jotain aidosti vihreää. Nyt on hyvä aika laittaa chilinsiemenet ja miksei muutkin kasvit multaan tulevaa talvea piristämään
4.Halaamalla puita. Älä huoli jollei siinä ole lehtiä, puu on silti sydämestään aina vihreä, kuten sinäkin <3
5.Ymmärtämällä aito vihreys, ja sen merkitys, se mikä on oikeasti arvokast


Eikä muitakaan värejä sovi unohtaa  -> Chacrat ;)


Hyvää syksyä kaikille!

Terkuin:

Massutaki <3

"Tänään illalliseksi luomushampoota, olkaa hyvä!"

Meille luomu on ollut in jo viime vuodesta lähtien. Kova sana se oli ollut jo aiemmin, mutta viime vuoden loppupuolella viimeistään luonnonmukaisesti tuotettujen ruokien ja tuotteiden merkitys jysähti kaaliin lopullisesti.

Luomun mukana seurasivat superfoodit, ja ei kauaakaan kun luontoretkien kohteena oli myös puhdas lähdevesi. Lopulta alkoi tuntua hyvältä ajatukselta kasvattaa osa ruoasta itse ja hakea luonnosta aineksia mm. keittoihin, teehen, smoothieen ja erilaisiin tinktuuroihin.

Eilen oli koko ilta omistettu nokkoselle. Kun oltiin saatu keitto loihdittua ja todettu se toimivaksi, keittelin vielä nokkossilpusta pehmeää ja makoista teetä. Sauna oli jo päällä ja koska olin kuullut hyvää juttua nokkosen soveltuvuudesta hiustenhoitoon päätin loihtia hiuksille kunnon luomuseokset.

Ensin kaadoin purnukkaan lorauksen kamomillateetä (saattoipa mukana olla lakritsijuurtakin). Sekaan saman verran pakuriteetä ja jatkeeksi vielä tuoreista nokkosista ja basilikasta haudutettua teetä. Melkoinen teesekoitus siis. Lisäsin omenaviinietikkaa kunnon lorauksen, sitten vielä pari kananmunaa. Yksikin olisi varmaan riittänyt. Lopuksi vielä hippunen aitoa vaniljajauhetta. Sekoittelin rajusti niinkuin parastakin drinkkiä.

Levitin seoksen lievästi kosteisiin hiuksiin. Mukana ei ollut mitään vaahtoavaa, eikä tuo kananmuna toiminut aivan kuin olisin ajatellut. Seoksen sai kuitenkin kohtuu helposti hiuksiin käsikonstein, tosin joku shampoo-tyylinen purnukka tai pieni muovipullo olisivat toimineet tässä loistavasti, ainakin paremmin kuin meidän lasinen hillopurkki. ;)

Huuhtelin käsittelyn jälkeen hiukset runsaalla haalealla vedellä. Enhän halunnut munakasta päähäni. Mitään muuta ainetta en käyttänyt vaan se oli sitten siinä. Kuivatus pyyhkeellä ja varovainen kampailu. Mietin, että saapa nähdä mitä tästä tulee... Hiukset tuntuivat märkinä vielä helposti takkuuntuvilta.

Hihkuin kuitenkin riemusta hiusten kuivattua. Ne olivat pehmeät, puhtaat ja kiiltelevät. Lievä etikan tuoksu vielä jäi, mutta se on sivuseikka, ja haihtuu luultavasti nopeasti pois.

Toimiva kokeilu siis tämäkin. Jatkossa voisi haeskella vaahtoavaa luonnonmukaista ainetta seokseen lisäksi. Yksi vaihtoehto on sekoittaa nesteeseen hieman Urtekramin luomushampoota. Mutta sehän olisi vähän turhan helppoa? ;)

Nokkostelua

Päätettiin tänään ex tempore vaimokkeen kanssa etsiä luonnonmukaista lähiruokaa takapihalta. Kasvimaa ei ole vielä ihan täydessä terässä, joten suunnattiin katseet kohti uhmakkaita nokkospuskia. Mukana oli sakset ja astia, johon saatiin kerättyä nopeasti reilu annos lehtiä ja varsia. Pistoksiltakaan ei vältytty, mutta polte lienee pientä saavutetun hyödyn rinnalla. :P

Kerätyt nokkoset huuhdottiin hyvin ja heitettiin tehosekoittimeen kookosmaidon kera. Annettiin masiinan surrailla hetki, ja siirrettiin seos kattilaan. Ripoteltiin sekaan vähän fiberhuskia ja tattarijauhoa ja annettiin keiton kiehua viitisen minuuttia. Mausteeksi kristallisuolaa ja kanelia. Vielä kerran tehosekoittimeen, ja nokkoskeitto olikin syömistä vaille valmis...

Pientä polttelua tuntui kyllä kielessä ja kitalaessa, muttei kauaa. Ambulanssia ei tämän kokeilun kanssa tarvittu. Keitto oli hyvää ja voitti ennakko-odotukset 6-0.  \o/ Pähkäiltiin kuitenkin jo ensi kertaa varten, että nokkosta voisi olla keitossa vähemmän, tattarijauhoja enemmän ja mausteeksi voisi kokeilla muutakin kuin kanelia.

                                              
Illalla tein vielä nokkosteetä sekoittamalla nokkossilppua kiehahtaneeseen veteen, annoin seoksen hautua kannen alla n. 5-10 minuuttia.

Nokkoshuumassa tuli myös kehiteltyä luonnonmukainen shampoo/ hoitoaine... Täytynee tehdä yhtä ovelasti kuin Neiti Etsivissä ja lopettaa tämä nyt jännään kohtaan. ;) Aiheesta lisää seuraavassa blogauksessa.

Tässä vielä muutamia katsastamisen arvoisia linkkejä:

Nokkonen Wikipediassa

Raikaswebin nokkoskeittoohje

Puutarha.net ja kasvikortisto

P.S. Nokkoset voi säilöä joko kuivaamalla tai pakastamalla ne pikaisen ryöppäyksen jälkeen.

"Something green just bit me!"

Kuten otsikko kertoo, on erästä blogin pitäjää päässyt puraisemaan kohtuu hellästi jokin villi ja vihreä ötökkä. Tietysti sellainen, joka tartuttaa lähinnä iloa ja innostusta. Puraisu ei ole tapahtunut aivan tässä ja nyt, vaan sen vaikutuksesta saatiin alkumaistiaisia jo vuosia aiemmin, kun irkkailun lomassa vieraillessani ohimennen #valokuvaus-kanavalla törmäsin chilejä kotonaan kasvattelevaan mukavaan heppuun, Jukka "Fatalii" Kilpiseen.

No siitähän se ajatus sitten lopulta  lähti! Chilien kasvatus oli ollut jo pidemmän aikaa mielessä. Mutta tiedättehän, suuri aloittamisen kynnys estää meitä ihmisiä tekemästä paljon asioita.  Jukkaa käy kiittäminen kun heihlautti minut lopulta sen kynnyksen yli.

Pika pikaa tein jo soittoa kaverilleni Jussille, joka ilmestyikin heti kohta ovelle muutama omituinen minigrip-pussi taskussaan. Oikea diilari. Illalla parkkipaikan valkoisten valojen loisteessa hihkui pieni hahmo täydestä innosta kiitostaan siemenistä. Osaan kuvitella naapurien paheksuvat ilmeet valkoisten verhojen takaa...

Innosta soikeana lähdin chilejäni idättämään. Pikkuisessa jääpala-astiassassa, jossa oli vähän multaa oli huomattavan hyvä olla. Kiikuttelin syntymättömiä chilivauvoja ees taas patterien ja lämpimien vesihauteiden väliä. Nyt oli minimoitava epäonnistumisen mahdollisuus!

Jossain vaiheessa Fataliin chilisiemenetkin saapuivat. Ensimmäinen iti kahdessa tai kolmessa päivässä (mikä oli Jukan mukaan kova juttu).Chilit kasvoivat, kaveriksi liittyi peruna, josta muitoilin huvikseni bonsain. Kissat söi chilit, bonsai söi sen perunan... Kasveja tuli ja meni, parvekekin otettiin jo hyötykäyttöön. Ihastelun kohteeksi päätyivät mm. kahvi, oliivi, sitruunapuut, ja kirsikkatomaatit.

Muuton yhteydessä huomasin, että mukana oli enää vain muutama chili, melko sitkeitä kavereita kun vertaa mihin tahansa kasviin (paitsi kaktukseen, joita vain erittäin taitavat viherpeukalot saavat tapettua). Nyt kun kiinnostus on kasvanut myös yrttejä ja luonnonantimia kohtaan, on aika tuumailla kokoon pieni vihreä blogi, jonka myötä tsempataan myös kasvatteluharrastus taas uudestaan käyntiin. Tervetuloa seuraamaan Vihreän huoneen tarinoita. :)